maanantai 22. joulukuuta 2014

Kerjäläinen

Sinisilmäinen.

Jyväskylässä rautatieasemalla kulkee tavallisen näköinen tyttö mustissa tavallisissa vaatteissaan. Siistin ja asiallisen oloinen.

Tapahtui muutama viikko sitten: Olin kävellyt sisälle matkakeskukseen ja odotin Mikkoa, joka laittoi kolikoita pysäköintiautomaattiin.
Mikko tulee ja kertoo naisesta, joka oli pyytänyt muutamaa euroa junalippuun. Lipusta uupui sen verran. Mikko kysyi, kuinka olisi pitänyt toimia. Hän ei ollut antanut rahaa, mutta nainen saattoi olla oikeasti pulassa.
Keskusteltuamme ja pohdittuamme Mikko meni naisen luokse ja antoi kympin hänelle.

Kaksi päivää myöhemmin Mikko oli nähnyt samassa paikassa saman naisen juttelevan jollekin toiselle. Junalipusta uupui muutama euro ja niin edelleen.

Nainen tuli tänään matkakeskuksen luona luokseni ja pyysi junalippuun muutamaa euroa. Sanoin, että olen nähnyt hänet jo useasti pyytämässä junalippuun rahaa. Kerroin, etten usko tarinaansa.

Tuli inhottava olo tuon tapauksen jälkeen. Ei naisen käytöksestä,  vaan omasta. En tiedä miksi. Mikä minä olen ketään nolaamaan. Ehkä rahat menevät huumeisiin tai sitten vuokraan. En tiedä.

Sen tiedän, että jäi ikävä fiilis.

Kardemumman ja palaneen tuoksuinen jouluslummi

Kerjään verta nenästäni tai vähintään herätän sosiaalitätien kiinnostuksen kun kerron mitä tapahtui, kun perheen äiti lähti asioille kaupungille ja jätti teinityttären ja ystävänsä piparkakkutaloa rakentamaan. Lähtiessä soi Mamban joululaulut ja iloinen puheensorina täytti keittiön. Ensimmäiset tähti- ja sydänpiparit tulivat uunista. No ok, tähtien joukkoon oli mahtunut reki ja joulupukin muori (Eminemin äiti kuulema), joka oli lähtenyt joulua pakoon etelän auringon alle. Ilmeisesti nudistirannalle.

Pukki oli pahoillaan muorin häippämisestä ja no joo.... voih!

Eminemille piti tehdä talo, mutta se ei ollut sulatetulla sokerilla onnistunut, joten avuksi neitokaiset olivat ottaneet pakkausteippiä!

Teippi ei ollut pysynyt ja kaikenlaisia liimoja oli kokeiltu. Mikään ei pitänyt taloa pystyssä. Näin siis Tytin ja Marian joulutalkoot täällä Jyväskylässä.  Inhoan sanontaa: "Ei mennyt kuin Str...", mutta tähän episodiin se käy.
Herkimmiltä (etenkin jouluihmisiltä) saattoi mennä nyt joulumieli ja glögi väärään kurkkuun, siksi kauniita tunnelmallisia kuvia Jyväskylän jouluisesta kadusta mieltä kohentamaan.




Voi tyttöraukkoja. Näyttävät hiukan "kaikkensa yrittäneiltä". Niin, kuinkas muualla?


Heikki Honkalan tarina Vanheneva Mies -projektissa

Heikki Honkala.
Hei,

lukaiskaapa Heikin tarina täältä.


Virpi

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Puhdistusta sisältä ja ulkoa

PÖÖÖ! Turvenaamio pitkästä aikaa! Putsataan ja ravitaan ihoa ulkoapäin.
 Ilme on turhan totinen tähän hommaan!

Suihkussa sokeri-suolakuorinta kuorii pois kuolleen ihosolukon ja vilkastuttaa verenkiertoa.

Hampaille soodavalkaisua. Hammastahnan päälle vaan!

Muutkin rutiinit hoituvat samalla. Kynnet lyhyeksi vain.
Minkäänlaiset kynsilakat tai muut siihen liittyvät koristeet eivät ole minun juttu. Eivät kestä päivääkään.

Puhdistava juoma. Tätä lipitellään koko päivän ajan.

Pieni kaveri. Voiko puhdistavampaa seuraa ollakaan.

Drinkki hänellekin.

Ulkoilua!

Älä edes kysy mitä tämä vasemmanpuoleinen on.
 Se on siskolta Prahan tuliainen ja laitoin sitä hiuksille, mihin korkki sattaa viitata.
Päivän puhdistava drinkki

Omenamehua
Lehtikaalia
Kurkkua
Viherjauhetta
Mandariineja
Omenoita

Olen nykyään aikamoinen on/off-ihminen. Tarkoittaa sitä, että tänään on ollut superterveellinen päivä, mutta liian monta epäterveellistä päivää on viime viikkoihin mahtunut. Se näkyy!

En todellakaan ole sellainen ihminen, jonka ulkonäkö pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen. Se muuttuu dramaattisesti jopa viikkojen aikana, jos ei päivien. Ja nyt tilanne oli jo sellainen, että kylpyhuoneen peiliin alkoi muodostua hiushalkeamia,  kun katsoin siihen.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin heti aamusta tekemään terveellisiä tekoja. Olen totisesti laiminlyönnyt itsestä huolehtimisen lähiaikoina. On mukamas kiire, mutta välinpitämättömyyttä se on.

Turvenaamioita, kuorintaa ja puhdistavaa juomaa ja ulkoilua. Siitä on tämä sunnuntai tehty. Välillä tekee hyvää pitää muutama nestepäivä, kunhan juomat on pakattu täyteen vitamiineja.

Onko muilla samankaltaisia suunnitelmia, vai onko se enemmänkin tammikuun juttu ; )?

Lue turpeen terveysvaikutuksista aiemmasta postauksestani täältä.

Kahvia ja lehtikatsaus




Hyvää huomenta!

Edessä nippu lehtiä ja kahvikuppeja. Kyllä, luit oikein. On espressoa ja tavallista kahvia. On luxusta lukea lehtiä rauhassa takkatulen räiskiessä ja ikkunasta avautuvine lumisine maisemineen. Päätä ei kivistä ja hyviä asioita tapahtuu nyt enemmän kuin ehtii omaksuakaan. En valita!

Olin jotenkin lauantaissa, mutta nyt on tosiaan sunnuntai. Eipä siinä mitään, meinasin vain sännätä kauppaan ostamaan siskon lapsille lahjat. Aikuisille ei lahjoja jaeta, mutta lapset saavat yhdet paketit kukin. Sen verran pieleen saattaa lahjahankinnat mennä, että oli kysyttävä lapsilta toiveita. Siis mitä he JOULUPUKILTA toivovat. Pikkuinen Laura sanoi, että haluaa vampyyrinuken ja poikien toiveena oli jonkilainen legohässäkkä-uutuus. Sellaiset siis, eikä arpapeliä.

Tänään on suunnitelmissa pitkä sauvakävelylenkki. On pakko antaa hartioille kunnon kyytiä, sillä koneella oleminen ja kirjoittaminen ovat saaneet selän tiiliskiveksi. Viikon kestänyt migreeni ei meinannut taittua millään. Olen suunnitellut reitin valmiiksi niin eipähän tule haahuiltua ihan lähimaastossa. Raitis ilma ei tee lainkaan pahaa.

Tänään on kirjoitettava (tai SAAN kirjoittaa) pari juttua. Elämä tuntuu nyt hienolta.

Tänään tehdään terveysdrinksuja! Ohjeita tänne blogiin sitten. Drinksuissa onkin luvassa ripaus joulun taikaa! Kannattaa tsekata ; )




lauantai 20. joulukuuta 2014

Jaetaanpa pikkuisen...

Helsingissä, Lapinlahden puistikossa on poikkeuksellinen patsas.
 Se on tehty kuvaamaan roskalaatikon asukkia,  köyhää ihmistä. Joku oli pukenut huivin patsaalle.

"Arvo Kustaa Parkkila
Ihminen nousee roskalaatikosta"







Eilen kuulin radiosta mukavan uutisen. Nainen oli asioimassa Lidlissä ja kassalla nainen huomasi, että lompakko ei olekaan mukana. Sen oli täytynyt tippua autoon, nainen ajatteli.

Kaikki ostokset oli vedetty jo kassasysteemin läpi ja takana oli pitkä jono. Nainen sanoi että hän käy pikaisesti etsimässä lompakon autosta.

Kun nainen oli etsimässä lompakkoa, kaksi pientä lasta tulivat tuomaan valmiiksi pakatut ostokset naiselle. "Isä maksoi nämä", lapset sanoivat.

Nainen lähti liikuttuneena jatkamaan matkaa. Lompakkokin löytyi, muistaakseni postista. Joku oli sen sinne palauttanut.

Tällaisia uutisia kuulee mielellään. Tuntuu hyvältä että on välittäviä ihmisiä. Tapaus sai paljon mediajulkisuutta ja ihan aiheesta. Sankari-isäkin löytyi facebookin kautta. Voin kuvitella että kummallakin osapuolella on tapauksesta hyvä mieli.

Yllä on joukko valokuvia jotka äkkiseltään eivät tuntuisi liittyvään yhteen, mutta kyllä ne liittyvät.

Kuvassa on latvialaisen Oskar Mikansin tekemä patsas, jonka näin toissapäivänä Helsingissä eräässä puistossa, missä kävelin yhdessä ystäväni kanssa. Patsas on todella koskettava. Siinä on koditon mies jylhine ja miehekkäine piirteineen, mutta elämä on vienyt siihen suuntaan että hän on päätynyt asumaan roskalaatikkoon. Mies oli asunnoton helsinkiläinen alkoholisti, joka raitistuttuaan auttoi kohtalotovereitaan. Wikipediassa on mielenkiitoinen tarina tästä miehestä. Lukaisepa täältä.

Yllä olevissa kuvissa on myös jouluruusu. Jouluruusu kukkii pöydälläni ja muistuttaa puhtaan valkoisena monestakin asiasta, mutta nyt se tuo tietenkin mieleen lähenevän joulun.

Emme aio viettää lahjantäyteistä tai ruokia pursuvaa joulua, mutta vietämme sen kuitenkin hyvällä fiiliksellä. Mieleen herää kysymys, kuka lähellä tarvitsisi apua. Tunnen läheltä (melkein naapurista) Veijon. Oli lapsenlikkani pienenä. Nykyään alkoholisoitunut ja huonossa kunnossa. Asuu vajaan kilometrin päässä. Veijoa voisi jotenkin muistaa. Hän asuu yksin.

Jyväskylässä on Kankitie ja sen asukkaat, sinnekin voisi jotakin viedä joulun iloksi.
Mutta... yllä oleva kuva, jossa lukee YKSITYISALUE...

Kokevatko toiset avun loukkauksena? He eivät ole pyytäneet mitään.
Tämä on vaikea kysymys.

Toki voisi auttaa enemmän järjestöjen kautta, mutta se ei tunnu samalta. Yksi idea minulla on mielessä, mutta kerron siitä sitten kun se on ajankohtainen.

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä, rakkaat lukijat? Herättääkö joulu auttamisen tarpeen?

Alla vielä valtioneuvosto.fi -sivulla oleva Paavo Lipposen puhe kopioituna sanasta sanaan.

Pääministeri Paavo Lipponen Arvo Kustaa Parkkilan patsaan julkistamistilaisuudessa 17.12.2001

Arvo Kustaa Parkkila oli alkoholisti, joka nousi auttamaan vertaisiaan. 
Sota, haavoittuminen ja siihen liittynyt henkinen luhistuminen oli Arvolle kohtalokasta. Sodan jälkeen edessä oli perheen hajoaminen, raju juopottelu, asunnottomuus, mutta myös pyrkimys raittiuteen ja pois katuojasta.
Arvo Parkkila raitistuikin ja ryhtyi auttamaan kohtalotovereitaan. 1960-luvun alussa hän perusti Suoja-Pirtti ry:n. Alunperin pienimuotoisen toiminnan jälkeen hän päätyi vuonna 1967 perustetun Lepakkoluolan eli liekkihotellin hoitajaksi.
Hoidolliset kaavailut muuttuivat 1960-luvun hurjan muuttoliikkeen paineessa hätämajoitukseksi. Arvo Parkkila ymmärsi kuitenkin, että ilman laadullista muutosta toiminnan perimmäisessä tavoitteessa - miesten nostamisessa katuojasta - ei voitaisi onnistua.
Lepakkoluola on voitu korvata paremmilla tukimuodoilla, mutta asunnottomuus ei ole poistunut. Sen ilme on muuttunut, jopa paljon aiempaa kovemmaksi. Mukaan ovat tulleet huumeet. Tuberkuloosin on korvannut HIV.
Rappioalkoholismi tai huumeet eivät ole kuitenkaan asunnottomuudenkoko kuva. Asunnoton voi olla ansiotyössä käyvä yksinäinen, perheestään eroon joutunut mies, asuntoa etsivä opiskelija tai työssä käyvä nuori.
Asunnottomien lukumäärä on vähentynyt 1980-luvun lopun huippulukemistaan lähes puolella. Asunnottomat keskittyvät kuitenkin pääkaupunkiseudulle, erityisesti Helsinkiin, jossa arvioidaan olevan puolet maamme 10 000 asunnottomasta.
Helsingin tavallinen asuntojono vetää asunnottomien osalta varsin huonosti. Helsingin erityissosiaalitoimistolla on oma asuntokantansa, runsas 1 500 asuntoa.
Arvokasta työtä tekee Y-Säätiö, joka on tähän mennessä hankkinut valtion tuella 3 000 asuntoa asunnottomien asuttamiseen.
Erityinen ongelma on vaihtoehtojen puute niiden henkilöiden osalta, jotka eivät selviydy tavallisessa asuntokannassa. Niille, jotka eivät pääse päihdeongelmastaan, vaihtoehtoja on aivan liian vähän.
Suomi on monilla mittareilla katsottuna maailman kärkeä. Asunnottomuus on kuitenkin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kansallinen häpeä.
Tavoitteeksi tulisi asettaa asunnottomuuden vähentäminen vuosittain tuhannella. Tämä edellyttää sekä valtion että kuntien toimia.
Hallituksen toteuttaa asunnottomuuden vähentämisohjelmaa, jonka pohjalta on päätetty
- korottaa rakentamisen omapääoma-avustuksia
- ulottaa avustus myös yksittäisten vuokra-asuntojen hankintaan
- korottaa asumistuen normivuokraa
- lisätä Raha-automaattiyhdistyksen kautta tuetun asumisen voimavaroja.
Lisäksi on sovittu, että pääkaupunkiseudun kunnat voivat osoittaa asuntojonoistaan hakijoita yleishyödyllisten yhteisöjen omistamaan asuntokantaan.
Pelkkä asunnon järjestäminen ei aina riitä poistamaan varsinaista ongelmaa. Asunnon lisäksi tarvitaan monenlaisia joustavasti toimivia ja saumattomasti toisiin liittyviä palveluita ja tukea, jotka mahdollistavat itsenäisen asumisen.
Erityisesti pääkaupunkiseudulle tarvitaan lisää kohderyhmittäin räätälöityjä tukiasuntoja, joissa voidaan järjestää ympärivuorokautista valvontaa ja apua. Nyt on käytettävä hyödyksi olemassa olevia rahoitusjärjestelyjä ja voimavaroja.
Ehdotan, että pääkaupunkiseudun kunnat myisivät poikkeuksellisesti osan parhaimmasta rakennusoikeudestaan. Näin saadulla myyntituotolla muodostettaisiin tukiasuntotoimintaa rahoittava rahasto tai säätiö. RAY voisi myös lisätä rahoitustaan asunnottomille. Jos tällaiseen solidaarisuusprojektiin voitaisiin kunnissa ja RAY:ssa ryhtyä, lupaan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että myös valtio tulee mukaan tähän hankkeeseen ylläpitämään ja rahoittamaan tukiasuntotoimintaa.

Simppeliä safkaa

Jälkiruoka ensin: first things first! Hedelmäsalaatti voi olla vaihteeksi tällainen: Omena ja päärynä raastetaan. Appelsiini leikataan viipaleiksi reunoille ja muutama marja päälle. Kanelia!

Sipulia (2 isoa) paistetaan oliiviöljyssä. Sekaan kahden maissintähkän siemenet ja yllätys yllätys lehtikaalia! Hiukan suolaa ja se on siinä! Eikä saa paistaa liikaa. Rapsakaksi vain!

Hyvää ruokahalua!